Törmäoja on pienehkö mutta erittäin monimuotoinen luontokohde Savukoskella, Venäjän rajan tuntumassa. Törmäoja on Metsähallituksen omalla päätöksellä suojelema kohde, joka piakkoin säädösvalmistelun kautta liitetään luonnonsuojelulain alaiseksi alueeksi. Suojelualueen nimikkokohde, Törmäoja (Kuva 1), on nimensä mukaisesti jyrkkien törmien alla virtaava latvapuro, joka lopulta laskee vetensä Nuorttijokeen. Törmäojan kanjonissa on louhikkorinteitä, vanhoja metsiä, reheviä puronvarsia sekä lähteikköjä, mutta suojelualueen omaleimaisin kohde on Ahot, eli avoimet niityt. Varsinaiset Ahot ovat melko karuja kausikosteikkoja, joiden pohjaa peittää yhtenäinen karhunsammalkasvusto. Pienialaisesti nämä niityt ovat rehevämpiä, ja niille tunnusomaisia ovat mm. kullero ja nurmitatar. Ahojen reunoilla lähellä Törmäojaa on myös harvinaista laaksoarhoa, jonka perusteella alue on liitetty osaksi Natura 2000-verkostoa.
Kävin Törmäojalla ensimmäisen kerran 2012. Karujen mäntykankaiden jälkeen rehevät purojen varret olivat kuin toisesta maailmasta, ja kun kävelin Ahojen reunalle Joutenojan latvalta, näkymä oli suorastaan mykistävän kaunis. Törmäojan lumoavuus ei ole vähentynyt useiden käyntien jälkeenkään, ja alueesta onkin muodostunut minulle ehkä tärkein yksittäinen kohde koko Lapin alueella.
Törmäoja ei ole pelkästään luonnontutkijan silmiä hivelevä, se on myös lajistollisesti arvokas. Vuoden 2015 loppuun mennessä sieltä oli havaittu 811 hyönteislajia, joista 23 on luokiteltu punaisen kirjan lajeiksi. Alueen suurta hyönteislajien monimuotoisuutta selittää parhaiten kaksi seikkaa: suurehko pyyntiponnistus sekä ennen kaikkea elinympäristöjen kirjo. Esimerkiksi harvinainen surviaissääski Orthocladius abiskoensis ja pikkuvaaksiainen Rhabdomastix parva ovat riippuvaisia runsaasta lähteisyydestä, sienisääski Sciophila salassea tarvitsee lahopuuta ja kaskas Sorhoanus schmidti elää Ahojen kausikosteilla niityillä. Oma lukunsa ovat kalattomat lammet, joista olen kirjoittanut aikaisemmin.
Olen juuri parhaillaan työstämässä käsikirjoitusta, jossa kuvaan muutaman tieteelle uuden sienisääsken. Näistä lajeista yksi tunnetaan toistaiseksi vain Törmäojalta sekä yksi toinen laji Törmäojan lisäksi vain Saksan Alpeilta. Hiljattain kuvasin neljä uutta lajia sienisääskisuvusta Boletina, joista yhdelle annoin nimeksi B. nuortti, Nuorttijoen mukaan. Tämän lajin ainoat yksilöt tunnetaan tähän mennessä vain Törmäojalta.
Kuva 2. Harvinainen sienisäski Boletina nuortti Salmela, 2016, joka tunnetaan toistaiseksi vain Törmäojalta kerätyistä näytteistä. Kuva koiraan hypopygumista on julkaisusta Salmela ym. 2016.
Olen havainnut, että Maanselän vedenjakajan itäpuolella sijaitsevat alueet ovat hieman poikkeavia muuhun Metsä-Lappiin verrattuna. On mahdollista, että arktiset lajit kuten R. parva, Sciophila fuliginosa ja Mycomya thula ovat päässeet leviämään Nuorttijoen latvoille jokivarsia pitkin Barentsinmeren rannoilta. Joka tapauksessa näiltä latvavesiltä, kuten Törmäojalta, Urho Kekkosen kansallispuistosta ja Värriön luonnonpuistosta on havaittu useita lajeja, joita ei toistaiseksi tunneta muualta Suomesta, tai edes muualta Pohjoismaista. Voi tietysti olla, että näkemykseni Törmäojan ainutlaatuisuudesta vähenee myöhemmin jos näitä harvinaisia lajeja löydetään vedenjakajan länsipuolelta. Törmäojan lajistoa ei kuitenkaan voida pitää mitenkään täydellisesti selvitettynä, ja lisäpyynti toisi takuulla lisää pituutta lajilistaan, todennäköisesti tieteelle kuvaamattomiakin lajeja.
