Lampiluonnon monimuotoisuus - korjattuja näkemyksiä

Edellisessä kirjoituksessani käsittelin sulkahyttysten esiintymiseen vaikuttavia tekijöitä. Tuolloin keväällä kirjoittaessani esitin hypoteesejä, jotka nyt joudun korjaamaan. Kyseessä on siis kuuden lammen rykelmä Kemijoen itäpuolella, lähellä Tervolan ja Rovaniemen rajaa. Nämä lammet olivat paljon yllättävämpiä kuin osasin odottaa. Esimerkiksi kaksi pinta-alaltaan suurinta lampea (099, 100) olivatkin kausikuivia, molemmat olivat käytännössä kuivia heinäkuun puoliväliin mennessä. Näissä lammissa esiintyi Chaoborus nyblaei, joka telvehtii munana ja on sopeutunut kausikuiviin olosuhteisiin. Sen sijaan pysyvissä lammissa (098, 102) lammissa esiintyivät toukkatalvehtivat lajit Ch. crystallinus ja Ch. obscuripes. Molempien lajien toukkia havaitsin keskikesällä näissä kausikuivissa lammissa, mutta kyseessä olivat alkukesän aikana lampiin munituista munista kuorituneet yksilöt. Toukat kuolivat lampien kuivuessa, joten kyseessä on ns. "sinkkihabitaatti", joissa lajit voivat hetken elää mutta koko elinkierto ei ole mahdollinen. Tästä syystä lajien esiintyminen on esitetty sulkeissa kausikuivilla kohteilla (Kuva 1). Lähes pysyvässä lammessa 101 esiintyi Ch. nyblaei, mutta en havainnut toukkia vielä ensimmäisellä käyntikerralla; uskoisin, että tällä lammella toukkien kuoroiutuminen oli myöhäisempää kuin lammissa 099 ja 100. Lampi 101 on sillä perusteella lähes pysyvä, koska loppukesällä vesi oli hyvin matalaa. Epäilisin, että lampi jäätyy pohjaa myöten ja tästä syystä Ch. crystallinus tai Ch. obscuripes eivät pysty siinä talvehtimaan. Kyseessä siis ei ollutkaan lähdelampi, kuten edellisessä kirjoituksessani otaksuin.

Havaitsin lammista yhteensä seitsemän lajia Suomessa tavatuista kymmenestä. Lajimäärä vaihteli kahdesta kuuteen, ja pysyvissä lammissa oli suurempi lajimäärä kuin kausikuivissa. Hieman yllättäen aineiston tavallisin laji (frekvenssi 100%) oli Mochlonyx triangularis, joka on samalla Suomelle uusi laji. Näyttäisi sille, että pysyvyys on ehkä tärkein sulkahyttysten esiintymiseen vaikuttava tekijä kalattomissa lammissa. Pienimmässä "hyttyslammessa" (097) tavattiin vain Mochlonyx-lajeja ja harvinainen Cryophila lapponica oli esiintymiseltään indifferentti. Chaoborus nyblaei oli selvästi runsain ja tyypillisin kausikuivilla paikoilla, sillä siitä havaittiin vain yksi yksilö pysyvästä lammesta. Toukkina talvehtivat Ch. crystallinus ja Ch. obscuripes dominoivat varsinkin lammella 098, joka oli syvempi kuin lampi 102. Isommalla otannalla ja lajien runsaudet huomioimalla saataisiin vielä lisäselvyyttä lajien esiintymisestä.

Kuva 1. Sulkahyttysen (Chaoboridae) esiintyminen kuudessa tutkitussa lammessa. Sulkeissa olevat havainnot ovat kesä-heinäkuussa tavattuja toukkia kausikuivissa lammissa; nämä toukat hävisivät lammista niiden kuivuessa.