Keväällä lumet alkavat sulaa. Lumien sulaminen vaihtelee siten, että Pohjois-Pohjanmaalla ja Kainuussa lumien sulaminen alkaa aikaisemmin kuin Keski- ja Pohjois-Lapissa. Lumien sulamisen yhteydessä muodostuu alaville paikoille ja vettä hyvin pidättäville maille kuten soille matalia allikoita. Näiden allikoiden kohdalla on valmiiksi pääasiassa edeltävä kesänä munittuja hyttysten munia. Munista kuoriutuu hyttysten toukkia, jotka käyvät läpi täydellisen muodonvaihdoksen. Hyttysten toukat elävät muutaman viikon kunnes koteloituvat. Toukkavaiheen pituuteen vaikuttaa ennen kaikkea lämpötila. Kotelo elää sekin vedessä ja hengittää ilmakehän happea kuten toukatkin. Poikkeuksena ovat erään suvun lajit, jotka ottavat tarvitsemansa hapen putkilokasvien ilmaputkista. Aikuiset hyttyset kuoriutuvat veden pinnalla. Koiraat ovat muuten naaraiden näköisiä, mutta niillä on pitkät sukaset tuntosarvissa ja niiden peräpäässä on niin sanottu hypopygium, josta voisi käyttää suomenkielistä nimeä paritteluelin. Koiraat muodostavat parvia, eräänlaisia soitimia. Naaraat lentävät parven läheltä, koiras ottaa yhden naaraan kerrallaan kiinni ja parittelu tapahtuu jossain muualla kuin lennossa. On mahdollista, että useiden hyttyslajien naaraat pystyvät tuottamaan hedelmöittyneitä munia ilman veriateriaa. Koska hyttyset elävät toukkavaiheen ravintoköyhissä oloissa, ovat niiden naaraat vailla ylimääräistä proteiinia ja jonka voisi käyttää munien tuottamiseen. Tästä syystä veriateria parantaa huomattavasti munien määrää ja laatua. Veren lisäksi hyttyset tarvitsevat hiilihydraatteja joita ne saavat kukkien medestä. Nisäkkäden verta imevät hyttyset paikantavat ateriointikohteensa mm. hiilidioksidin, ihosta erittyvien hajujen, ruumiinlämmön ja liikkeen perusteella. Kesähyttysten naaraat voivat elää useita viikkoja ja voivat nauttia useita veriaterioita. Naaraat voivat tuottaa satoja munia. Munat voivat kellua veden pinnalla tai ne munitaan kausikuivien lammikoiden pohjille. Useilla lajeilla on vuodessa vain yksi sukupolvi mutta on myös lajeja joilla sukupolvia voi olla useita.
Hyttysiä on eniten kesä-heinäkuussa. Pohjois-Pohjanmaalla ja Kainuussa kesähyttysiä voi olla vaivaksi asti jo kesäkuun alusta alkaen, jos alkukesä on ollut lämmin. Hieman pohjoisempana hyttysiä voi olla runsaasti juhannusviikolta alkaen ja Tunturi-Lapissa viimeistään heinäkuussa. Hyttysiä on eniten siellä missä on niiden lisääntymiselle otolliset olosuhteet, kuten erilaisilla soilla ja muilla kosteikoilla. Hyttysten määrää on vaikea arvioida, koska toiset ihmiset houkuttavat enemmän hyttysiä kuin toiset. Lisäksi ihmisten sietokyky hyttysille vaihtelee. Se mikä on toiselle vähäinen määrä voi toiselle olla tuskastuttavan paljon.
Hyttysistä ei oikeasti pääse eroon. Hyttyset ovat osa normaalia suomalaista luontoa. Niiden toukat ovat petohyönteisten ravintoa ja aikusia syövät sudenkorennot, sammakot, linnut ja lepakot. Hyttyset ovat myös pölyttäjähyönteisiä. Paras keino pärjätä Pohjois-Suomen kesässä hyttysten kanssa on vain hyväksyä ne. Ne ovat siellä ja koittavat jatkaa sukuaan. Käyttäkää pitkähihaisia paitoja, jotka ovat keveitä mutta estävät imukärsän tunkeutumisen epidermikseen. Käyttäkää hattuja, huiveja sekä hyttysharsoja. Valitkaa harson silmäkoko sopivaksi. Sopiva on sellainen, että se estää sekä hyttysten että mäkäröiden pääsyn ihollenne. Jos altistutte puremille vähäistä enempää, sivelkää ihollenne kutiamista helpottavia voiteita. Älkää raapiko ihoanne jotta vältytte tulehduksilta. Ottakaa rennosti ja nauttikaa kesästä, sitä ei Lapissa ainakaan ole liiaksi tarjolla.
Hyttysten määrää on nojatuolista mahdotonta arvioida ja ennustuksista huolimatta paikalliset erot voivat olla suuria. Hyttysiä on Suomessa 38 lajia, joista kaikki eivät ime nisäkkäiden verta. Jokaisella lajilla on hieman toisistaan poikkeavat ekologiset lokerot, levinneisyydet ja runsaudet. Pelkästään kuluvan vuoden sademäärän tai lämpötilan perusteella ei voida arvioida hyttysten määriä. On varmaa, että määriin vaikuttavat lisäksi edellisen vuoden olosuhteet, loiset, pedot ja taudit. Hyttysten määrän ennustamiseksi Pohjois-Suomessa tarvittaisiin vähintään useiden kymmenien lammikoiden näytealaverkosto, joista otettaisiin toukkanäytteet vakiomenetelmin loppukevään aikana. Näytteet pitäisi esikäsitellä ja määrittää vähintään suvulleen. Tulokset olisivat saatavilla vasta kun kaikki ulkona liikkuvat ihmiset voisivat empiirisesti havaita onko hyttysiä paljon vai vähän. Suosittelen suhtautumaan suurella kriittisyydellä kaikkiin ennustuksiin jotka eivät perustu edellä kuvatun kaltaiseen lammikoiden verkostoon ja toukkien määrittämiseen.
On tietysti muistettava, että Suomessa tavataan horkkahyttysiä, jotka ovat aikustalvehtijoita. Horkkahyttysillä on valmius toimia malarian vektoreina eli levittäjinä. Malariaa ei kuitenkaan tavata enää Suomessa endeemisenä. Malaria on sairaus, jonka aiheuttaa veriloisio nimeltä Plasmodium. Malaria on vakava sairaus, jonka seurauksena kuolee vuosittain noin miljoona ihmistä. Suomessa on mahdollista saada kuitenkin muita hyttysten levittämiä sairauksia, kuten jänisruttoa tai Pogostan tautia eli nivelrokkoa..
Seuraavan kymmenen vuoden aikana hyttysiä voi olla vähän siellä sun täällä, eniten soisilla alueilla ja vähiten mäntykankailla tai tunturien huipuilla. Hyttysten määrissä voi olla alueellista ja vuosittaista vaihtelua. On odotettavissa, että hyttysennustuksia tehdään huvin vuoksi tai toimittajien yllyttäminä ilman minkään valtakunnan havaintoaineistoa. Näitä ennustuksia ei kannata uutisoida koska ne ovat lähinnä arvauksia, yhtä hyvin hyttysmääriä voisi ennustaa vaikka ahvenen evän värikuvioiden perusteella. Suomessa on noin 20 000 hyönteislajia muita kuin hyttysiä. Näissä muissa hyönteisissä on paljon mielenkiintoisia elinkiertoja, kauniita värejä, harvinaisuuksia ja uskomattomia ominaisuuksia, joista suosittelen uutisoimaan vuodenajasta riippumatta.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti